Katkaisin jalkani. Poljin kuin hullu ja tunsin huimausta. Seuraavaksi muistan kun makasin maassa ja päähän sattui, jalkaan sattui ja joku minua nuorempi poika yritti herätellä minua. Se sanoi, että "älä liiku sun jalka on katki ja otsastas tulee verta".
No makasin siinä, ihan kuin olisin ollut jo kuollut enkä sanonut mitään. Itkin vain, koska kipu paheni kokoajan.
Sitten oltiin sairaalassa, minut vietiin sinne ambulanssilla. Hoitsut tiesi, että multa on jalka poikki ja oisin lyöny pääni. Silti ne katseli hetken mua, että tulinko alipainon takia vai jonku kunnon onnettomuuden vuoksi sinne. Mulle oli laitettu ambulanssissa tippaletku päähän, koska ne ei löytänyt suonia käsistä. Se laitetaan kuulemma yleensä vauvoille päähän. Ja ne anto mulle jotain kipulääkettä, ei sattunut enää niin pahasti. Äitikin oli ilmestynyt sairaalaan ja se oli todella huolestuneen näköinen.
Sairaalassa mun jalka leikattiin ja paketoitiin, sääri- ja pohjeluu kummatkin oli menny poikki. Siis kokonaan katki. Nukutuksen aikana oli kuulemma tullut pari romahdusta, niin alhaisen painoni takia. Ja jalka tulee paranemaan todella huonosti. Pitäisi saada lisää painoa ja tarvittavia ravintoaineita ja vitamiineja ja kaikkea soopaa, että paranisin.

Olen nyt tutkaillut itseäni, jalkani on paketissa, päässäni on iso sidos, koska otsani aukesi aika pahasti. Käteni ovat ruhjeilla ja on kuulemma onni etteivät nekin menneet katki. Minun pitäis syödä joka päivä jotain, edes vähän. Joudun kuulemma muuten osastolle, että jalka paranee ja minä paranisin. Enhän minä voi mitään syödä, kun en voi liikkua sitä pois?

Ehkä keksin jotain... Sattuu muuten ihan helvetisti.