keskiviikko 27. lokakuuta 2010

40kg.

vihaan itteäni vihaan vihaan vihaan. vitun läski saatana mikä idiootti olenkaan

tiistai 19. lokakuuta 2010

42 KG!!
Olen käsittämättömän iloinen! Te tiedätte mitä tarkoitan! Silti on kutina, ettei tuo riitä, ei tosiaankaan. Enemmän ja enemmän. Tiedän, että saan vielä paljon pois. Ainakin kymmenen kiloa.
Käteni on taas tikattu, 6 viillossa yhteensä 14 tikkiä... Äiti sanoi, että voisin tämänkin touhun lopettaa. Sanoi, että vihaa sitä kun pitää joskus aina tilata ambulanssi, kun meillä ei enää omaa autoakaan ole. Kerran me ollaan menty bussilla sairaalaan. Mun käsivarsi oli kääritty vihreään pyyhkeeseen joka oli ihan verinen, kun taas mun naamani oli aivan valkoinen. Silloin äitiä hävetti ehkä eniten maailmassa kuulemma. Äitiä hävettää soittaa lanssia sen tyttärelle, joka on viiltänyt liian syvän haavan. Ei kuulemma voi edes sitä häpeän määrää kuvailla, kun pitää kertoa tietoja minusta niille ensihoitajille. Miten usein minut on viety lanssilla sairaalaan saman asian takia ja mitä kaikkia lääkkeitä syön ja mitä kaikkia sairauksia minulla on. Ei sitä enää edes pelota mun puolesta, sitä vain hävettää.  Ehkä sitä ei sen takia pelota, koska se luulee tietävänsä etten pysty tappamaan itseäni? Kaksi kertaa yritetty, kolmas kerta toden sanoo eikö? Viime kertaisen viiltelyn paikkailut eivät olleet mikään tappoyritys, purin vain pahaa oloani ja vihaa itseäni kohtaan.


Kävin siskon kanssa keskustassa. Ostettiin sille uusi takki ja mulle kaksi ihanaa lämmintä ja paksua villapaitaa. Toisessa on ihanat isot napit, se on musta ja siinä on valkoisia kuvioita hihoissa. Se on UFFista. Toinenkin on UFFista, se on tummanvihreä, varmaan puoleen väliin reiteäni asti pitkä ja siinä on ihanan iso ja paksu kaulus. Sisko söi hesellä kana-aterian ja minä katsoin. Se tietää etten syö ulkona oikeastaan koskaan. Liikaa ihmisiä näkemässä mokani, näkevät kun pallo paisuu vain lisää. Ei me siellä kauaa oltu, en jaksanut hirveän kauan. Mutta jaksoin paljon kauemmin kuin yleensä, koska tiedättehän, minulla on hieman ylimääräistä.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

When you wanna die, when you hurt inside
Don't know what you lie for anyway
Now there's nothing left to say

torstai 14. lokakuuta 2010













Okei, faktat pöytään.
Mun paino on nyt jämähtänyt totaalisesti 44 kiloon. Olen tähän mennessä saanut vain kilon pois siitä 45 kilosta... voi helvetti...
Mun jalat näyttää törkeille, ei vain siksi että ne on paksut, ne on myös hirveillä mustelmilla ja haavoilla, kun olen hieman purkanut turhautumistani.....
Ja arvatkaa mikä kruunaa tämän kauheuden? Mun naama on alkanut kukkia siihen malliin, että huhhu. Näyttää melkein samalle kuin Big Brotherin Ksenian naamataulu. Okei, ei ihan niin paha, paljon paljon vähemmän näppyjä mutta silti, yök.
Vielä se, että toi arpi tuossa jenkkiksen kohdalla, se on alkanut kiristää koska olen lihava. Se näyttää ihan törkeälle. Kohta jota itsessäni vihaan eniten on vielä entistäkin rumempi! Ei käsien arpien kiristykset haittaa pätkän vertaa, ne nyt venytvät itsekin ja ne haavat ovat olleet niin syviä ettei niille kiristyksille voi mitään.
Olen järkäle, törkeän kokoinen mammutti. Psykiatri selittää, että jee oletpa terveen näköinen. Huusin sille viime kerralla ihan helvetin vihasena ja itkien takaisin, että haista vittu, olen ylipainoinen ja kaikkihan sen näkee. Olen kaukana terveestä. Hyi helvetti en tiedä edes, en osaa edes sanoin kuvailla tuntemuksiani HYI SAATANA. sairas läskiahdistus.
Yritän nyt helpottaa oloani sillä, et mietin vain sitä että kyllä se tästä taas... Kyllä se taas lähtee laskemaan. Sitten kun se lähtee alaspäin, niin mikään ei estä enää sen laskemista!
odotan sitä ja nään vaivaa sitä varten, kuten aina <3

lauantai 9. lokakuuta 2010

voi helvetti miksi lihon? paisun kuin pullataikina vaikka teen kaiken estääkseni sen.

maanantai 4. lokakuuta 2010

AHAHAHA aloin melkein itkemään kun näin tämän kuvan, koska nauratti niin helvetisti! Olen itse näyttänyt joskus melkein samalle, tosin ilman stringejä.... sattuu mahaan ja poskiin kun naurattaa niin paljon. Hitto, en uskonut että olisin näin lapsellinen. Mutta silti. Huh, miten kamalalle tuokin näyttää. Yök.
Ahahaha, rakastan äitiäni! toisin sanoen vihaan sitä julmetusti  Söin eilen sen takia riisiä ekaa kertaa helvetin pitkään aikaan? Söin sitä ehkä puoli desiä, mutta silti. Alkoi turvottaa ja tuntua kamalalle. Vaikkei riisi vedä vertoja edes osaston ruualle. Pitää nyt vaan äkkiä palata normaaliin.
En kauaa enää viihdy tässä huoneistossa, vihaan asua täällä. Mutta äidillä ja lääkäreillä on jokin tavoite, että pidän jonkun "terveen" ylipainon jonkin aikaa ja sitten vasta saan muuttaa pois.
Välillä ihan tosissani toivon, että iskä olis mun elämässä mukana. Edes niin, että voisin sitä nähdä ja vaikka välillä olla sen luona. Kamala tunne tulee, kun tietää ettei pääse pois näistä neliöistä, täällä sitä vain on ja pysyy. Osasto on toinen kotini, eikä sekään lohduta sen enempää. Tosin äitiä sielä ei tarvitse katsoa, ellei se sitten tule mua sinne kiusaamaan.
Ja nyt vielä kun on ihana syksy, haluaisin niin vaellella Vepsun kanssa tuolla ulkona. Lehtiä leijailee vaan päälle ja Vepsula tarkkailee jokaisen lehden leijailua. No eipä ole Vepiä enään, nyt on siskolla joku kurja katti. Arvatkaa mikä sen nimi on? Sisko tosissaan käytti mielikuvitustaan. Viiru tuli kissan nimeksi eikä sillä edes ole raitoja. Se on musta jolla on valkoinen takatassu. Ja joku vitun Viiru nimi? Ei jeesus... Onhan se joskus ihan söpö, muttei sillon kun se on viskonut paskalaatikostaan hiekat ympäri laatikkoaan ja sen perseessä killuu paskakikkare. Onneksi se on siskon homma hoitaa sitä.
Olen taas viillellyt, vaikkei se enää helpota oloani. Jotkuthan sanovat, että paha olo pitää päästää pois viiltämällä, muulla tavalla se ei ulos tule. Tai siis onhan tietty keinoja, esim ruuan oksentaminen, liikunta jne. joilla saa helpotettua oloa mutta viiltely on juttuni. Kuulostipa typerälle... "viiltely on juttuni" HAH. Enkä tyydy edes pelkkään viiltämiseen.

Haluaisin tällä hetkellä vetää nupin täyteen aineita, jotta tulisi mukava olo. Enkä välttämättä huomioisi niin paljon tätä jatkuvaa kissanpaskan löyhkää....

perjantai 1. lokakuuta 2010

NELKKYTVIIS KILOA PELKKÄÄ VIHAA ja paskaa


Olen ihan raivohullu! En ollut hyvällä fiiliksellä tuolla mestassa, piilotin pahimmat ahdistukset ja kaiken vihan, että pääsen nopeammin pois.
Ensin iskettiin letku, sitten lupasin että alan syömään, vähän. Koska ne uhkaili sellasella jutulla joka tuupataan tosta mahanahan läpi suoraan johonkin mahaan, jos oikein ymmärsin.

Menen riehumaan vitun ovettomaan huoneeseeni josta multa on tietokonekkin viety pois. Muka rikki. MIKSI HELVETISSÄ SE SITTEN ON SISKONI PÖYDÄLLÄ TOIMINNASSA. ei kiinnosta tapella sen kanssa.