sunnuntai 30. tammikuuta 2011

yäääh, oksensin letkun ulos. Se tuntuu ihan sairaalle kun letku killuu nenästä ja suusta ja letkusta valuu vielä lisäksi tavaraa. hyi kamala.

tarvitsen kuulemma vahvempia lääkkeitä, aijaa.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Nyt olen suurinpiirtein terve. Yskittää vielä silloin tällöin ja sydämestä ottaa vähän väliä. Huh, rankkaa olla kipeänä. Se mieshoitsu ei varmaan edelleenkään käsitä miten rajut otteet sillä on. Se otti musta vain kiinni tukeakseen, ja sain mustelmat molempiin käsivarsiini ja se muuten sattui. Tai no sattuvat, edelleen.
Painosta en jaksa puhua, näin tänään taas vaa'an ja sen huutaman lukeman, niin ahdistaa törkeästi.

Tuntuu pahasti sille, että olen jäänyt yksin. Siskosta ei tosiaan ole kuulunut vähään aikaan mitään sen suurempaa, se taitaa olla iloinen kun pääsi kiinni normaaliin arkeen. Se ei kai edes paljon mieti äidin riehumisia. Itse nään unia äidistä lihanuija kädessä, heh. Mutsista nyt ei ole taas kuulunut viikkoon mitään, ehkä sekin on päässyt kiinni elämään? En sitten tiedä..

Iltaisin on ihanaa saada nukahtaa. Tai siis lääkkeen voimalla. Kyllä te varmaan tiedätte sen ihanan tunteen miten lääke lyö päälle, ihana tunne tulee aaltoina ja nukuttaa pikkuhiljaa? se on ihanaa. Silloinkin se oli ihanaa kun otin unitabuja hieman liikaa, enpä kuollut, too bad.

Huooh, kenen elämänhalu/into/tarve on kymppi? kenen nolla?

mun on nolla, voisin vaan maata tässä sängyssä tämä letku nenässäni ja kuunnella hoitsujen säälittäviä piristämisyrityksiä, antaa niiden soljua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos samalla kun letkusta soljuu tavaraa mahaani.

tiistai 18. tammikuuta 2011

- 2,4 kg

ei helvetti. sitä vaan että nyt tulee kuulemma neljän viikon teholihotusmielenterveyden(kin)hoitojakso.
EN MINÄ SILLE MITÄÄN MAHDA JOS OLEN NIIN KIPEÄ ETTEN PYSTY SYÖMÄÄN JA KUIVUNKIN TOTAALISESTI KUUMEEN TAKIA. MITEN MINUA VOIDAAN SYYTTÄÄ TÄSTÄKIN, MITEN NUO EIVÄT MUKA TIEDÄ, ETTÄ KUN ON KIPEÄ NIIN YLEENSÄ PAINO LASKEE VÄKISINKIN. noiden pitäisi olla ammattilaisia ja mun haavatkin on tulehtuneet.

voi jumalauta ja onnea minulle. nyt voin suoraan sanoa, että haluan ne kilot itseeni, roikkumaan pehvasta, mahasta, reisistä ja alleista. haluan että kaikki ihra pakkautuu poskiini jotta näytän terveelle. haluan että ihmiset haukkuvat minua lihavaksi, kamalaksi. haluan näyttä kamalalle valaalle, mammutille, jotta pääsen pois täältä. kun lähden täältä, en enää tule takaisin vaikka mikä olisi. laihdutan itseni niin pieneksi keijuksi ettei mua voi ottaa edes kiinni. siitä tulee kamala duuni, mutta pääsen tavoitteisiini, tiedän sen.

siskokaan ei enää tarvitse minua, se jää asumaan nyt tuonne. saan siis keskittyä totaalisesti itseeni ja täydellisyyden hakuun. ihanaa kiitos.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

olen ihan sairaan kipeä, sain jostain kamalan flunssan jonka takia keuhkot ja keuhkoputket ja jokaikinen keuhkorakkula on liman peitossa. keuhkoihin sattuu niin pirusti. minulla on happiviikset, että saisin edes jotenkuten kunnolla happea etten nyt tähän sitten kuole. olen teholla, siirrettiin tänne tuolta osastolta, koska tämä meni niin pahaksi. kuumetta on ollut vajaat 40 astetta kokoajan, nyt on varmaan vain joku 38. en ole saanut syötyä, enkä pysty, koska jos syön ja yskin sen jälkeen niin oksennan koska yskä on niin voimakasta. eli in your face ruoka!
mutsi tuli kattomaan ja siksi pystynkin nyt näpyttelemään teille pienen tilapäivityksen. oli ylläri, että toi tuli. tai no kyllä sille soitettiin että mulla on joku tällänen keuhkokuume tai jotain. vaikka olen täysi-ikäinen.
painoa on tullut vielä tuon 1,9 kg lisäksi joku vajaa kilo, mutta siitä on jo lähtenyt jonkin verran koska olen ollut teholla syömättä nyt neljä päivää. nesteitä minussa piisaa, sen nuo ovat hoitaneet.

torstai 6. tammikuuta 2011

+ 1,9 kg hyi


aina kun pääsen lomalle/käymään kotona osastolta juon ainakin puoli litraa vettä, tai niin paljon kuin maha vetää. aivan sama jos painoni nousee parista vesilitrasta, se on vain vettä, 0 kcal. veden suhteen olen kai ihan fiksu. vihaan sitä typerää vesisääntöä.
olin tiistaihin asti letkussa! kiskoin sen kaksi kertaa irti, josta mulle suututtiin. sielä on sellainen mieshoitsu joka on ottanut musta aika rajusti pari kertaa kiinni kun olen saanut raivarin. näin esimerkiksi tiistai-keskiviikko välisenä yönä unta, että osastolla olisi ollut ruoaksi saarioisten roiskeläppäpitsaa. siihen päälle oli vielä ripoteltu mozzarellaa ja fetaa ja katkarapuja. unessa sain paniikkikohtauksen kun näin sen pitsan edessäni, ja minua vaadittiin syömään se ja juomaan sen kanssa mustikkakeittoa. seuraavana aamuna kun piti mennä syömään, minua alkoi ahdistaa aivan mielettömästi koska uskoin lautasella oikeasti olevan sitä pitsaa. aloin pistää hanttiin minkä liukkaalla lattialla pystyin villasukat jalassa, yritin hakata sitä mieshoitsua ja huusinkin aika kovaa. se nappasi minua vain tuosta vyötäröstä kiinni ja yritti toisella kädellä pitää käsistäni kiinni etten saisi niin paljon huidottua. tuntui kuin se olisi rutistanut kylkiluuni murusiksi. oma hoitsuni tuli avaamaan ovia kun se mies vei minua rauhoittumaan, ja oma hoitsuni jäikin sitten seurakseni ja halusi tietää miksi sain sellaisen hepulin. aika mielenkiintoista että sain unesta tuollaisen kohtauksen, mutta uskoin oikeasti, että sielä oli pitsaa mitä minä en todellakaan pistä suuhuni.
yyh, olen yrittänyt tehdä lihasliikkeitä mutta eihän siihen pysty kun tuo tantta seuraa jokaista liikettäni. minua hauskuutti kun mietin, että kerran joku ihmetteli etteikö meitä hävetä käydä paskalla hoitsun silmien edessä. no kuka täällä ostastolla muka mitään paskoisi? hehe...

tulin muuten taksilla kotiin, koska äidistä ei ole tietoa. taidan laittaa yöksi takalukon ja varasketjun kiinni, ettei se edes välttämättä pääse sisälle tänne. huomen aamulla menen kuitenkin jo takaisin. en yhtään tiedä mitä noiden päissä liikkui kun antoivat tulla kotiin tänään yöksi? ne ovat aika typeriä.