34,8 kg.

Olen pyöräillyt yli 15 kilometriä tänään, en tiedä miten jaksoin.
Piiskasin itseäni ihan saatanasti ja sillä mentiin. Join vettä ja poljin hirveän lujaa. Kädet piilossa pitkähihaisen alla, vihaan sitä. Vihaan jälkiä käsissäni, mutta silti tykkään tehdä niitä. Olen koukuttunut siihen. Se on kuin huume, johon jää kiinni.

Äiti on ihan muroina kun ei saa minua lopettamaan. Ihmettelen sitä, että miksei se ole nyt viiden vuoden aikana ymmärtänyt etten aijo lopettaa? Se melkein otti minulta pyörän avaimet pois. Se on ainut kulkuvälineeni joten päätti, että saan pitää avaimet. Tosin en käy missään, joskus tosin käyn sen yhden ystävän luona. Ja joskus on jotain pakollisia menoja joihin on pakko raahautua.

Tänään aijon vielä mennä ulos. En tosin tiedä millä voimilla. No, jos lepään hetken silmät auki, voin saada voimia. Niinhän?