Pääsiäinen. Karkkilaatikko pääsee taas käyttöön. Ties kuinka paljon karkkeja olen sinne piilottanut ja laittanut kaappiin piiloon. Hyvän tilaisuuden tultua olen ne heittänyt pois. Nyt sielä on jo 5 isoa suklaamunaa ja paljon pieniä. Kaksi pussia vaahtokarkkeja, yksi fazerin sininen, irtokarkkipussi, ranskanpastilleja ja hubbabubba-purkkaa. Koskakohan ihmiset ymmärtävät, ettei karkkien tuonti minulle ole kenekään kannalta hyvä asia? En tunne minkään näköistä houkutusta syödä karkkeja, tunnen vain sen vihan jo valmiiks mitä tuntisin itseäni kohtaan jos karkkeja söisin.
Harmi vaan karkkien tuojien kannalta, heiltähän sitä rahaa menee hukkaan...

Viiltelin taas, tällä kertaa tosin olen pitänyt jäljet piilossa ettei äidin hälytyskellot ala soimaan. Tosin ei hän enää edes huomaisi uusia vanhojen seasta. Kyynertaipeeni ovat pistojäljillä ja mustelmilla. Eivät ne saaneet minusta edes verta viimeksi. Silti verta valuu aina viilloista niin paljon, että joskus ihan ihmetyttää.

Tämä teksti saattaa olla aika kevyen, rennon kuuloista mikä johtuu siitä että olen aivan pöllyssä.