Riehuin tänään aamulla ihan urakalla psykiatrin luona. Se on kamala äijä, ei ymmärrä mua eikä varmaan itseäänkään. Se on ihan selvästi joku lobotomian kokenut älykääpiö. Sademies saatana. Noh, viskoin sen puhelimen, nenäliinat, kynäpurkin ja silmälasikotelon vähän sinne sun tänne, yritin myös heittää tietokoneen näyttöä, mutta en jaksanut, fail. Naurattaa jälkeenpäin kun ajattelen, että millehän olen näyttänyt kun olen yrittänyt nostaa sairaan isoa ja antiikkista näyttöä. Tytöllä pituutta 172 cm ja painoa 40,3 kg. Näytöllä kokoa joku puoli metriä kertaa puoli metriä ja painoa varmaan joku 15 kg. Ja tyttö hävis.

Noh, lopetin sitten käynnit tuon äijän luona. Kaipaan vanhaa psykaani, mies hänkin, mutta mukava ja ymmärtäväinen. Sekosi itse, joten tuskin tapaan häntä enää.

Herkkulaatikko on täynnä, mietinkin tässä, että miten saan kaikki piilottamani ruuat ja karkit pois talosta. Yhtenä satsina en voi niitä viedä. Hmh, pitää varmaan pieninä "annoksina" kuljettaa ne saastat pois.
Parempi laatiossa homeen peitossa, kuin mahassani lisäämässä rasvaa varteeni.