Sain tänään aamulla jonkun oudon kohtauksen. Tärisin ja kaaduin lattialle, silmäni menivät kuulemma ympäri ja vain valkuaiset vilkkuvat. Kun tokenin äiti pakotti minut syömään hillovoileivän. Ei sitten pahempaa syötävää siihen keksinyt, mieluummin vaikka tomaatin olisin syönyt... Ennen tuota pyörtymisjuttua multa lähti käsistä tunto, jalat pettivät alta ja tuntui kuin koko kehosta olisi kadonnut voimat. Kai se oli vain normaali pyörtyminen...
Ei tuo minua suuremmin huoleta, äidin hälytyskellot vain soivat taas, ja se on tyytyväinen kun pitää mennä takaisin hoitoon vielä. Se näki pyörtymisen yhteydessä uudet viillot, polttojäljet ja raapimiset. Ihan sama se minulle on vaikka se ne näkikin, mutta onhan se kurjaa hänen kannaltaan kun pitää todistaa hullun tyttärensä vihaa omaa kehoaan kohtaan. Hän varmaan miettii, että on se ihme kun ei itsensä näännyttäminen olemattomiin riitä, pitää vielä rikkoakin.

Pakko kertoa loppukevennykseksi pieni juttu. Oltiin tässä pääsiäisen aikana vierailemassa sukulaisten luona. Sielä oli 4-vuotias serkkuni. Hän istui ruokapöydässä ja kahmaisi voirasian käteensä, kouraisi sieltä nyrkillisen voita, ja alkoi mussuttaa sitä. Siinä vaiheessa minä poistuin pöydästä ja olin poissa lopun ruokailun ajan. Hyi helvetti miten ällöttävälle se näytti. Se lapsi on muutenkin hirveän kokoinen, kamalan iso maha sillä on. Ei sen maha näytä edes sille että se kuuluisi sen kehoon. Sen äiti sanoo vaan, että antaa lapsen maistella ja tutustua uusiin makuihin. Itse en sillä ruokailulla syönyt mitää, onneksi tätini oli tajunnut laittaa minulle vain vesilasin ja oman kannullisen mehua paikalleni. Siitä kiitän häntä, se oli todella ihanasti tehty. Äitini oli vinkannut hänelle, ettei minulle kannata kattaa lautasta tai että minulle ei saa tyrkyttää ruokaa koska saatan suuttua siitä pahemman kerran. Söin sitten kotona muutaman minitomaatin, puolikkaan päärynän ja puolitoista keitettyä porkkanaa.