Tiedätte varmaan ne kamalat äänet mahasta, jotka kuuluvat kun ruoka ja kaikki muu kamala myrkky liikkuu eteenpäin ja kun elimistö ottaa siitä vähästä kaiken irti mitä se saa? Ne äänet etovat minua, mahastani kuului juuri sellasta mölinää, ja oli todella lähellä ettenkö olisi ruvennu itkemään.
Huomasin tänään etten ole syönyt mielialalääkeitäni ainakaan yhdeksään päivään. Mutta kun mietin oloani ja käytöstäni, niin en huomaa mitään eroa siihen jos söisin lääkkeitä.

Haluaisin saada kauan sitten elämästäni poistuneen ihmisen syliini, haluaisin puristaa häntä rakastavasti ja suojelevasti. Haluan suojella häntä, mutten pysty. Olen suojelemiseen liian hintelä ja heikko. Haluan kertoa hänelle, että rakastan häntä edelleen eniten maailmassa. Haluan koskea hänen ihanaa, kaunista kehoaan ja tuntea sen muodot. Nuuhkia hänen tuoksuaan ja tuntea suurta rakkautta.

Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Edes kerran vielä.