arvatkaa mikä paino lähestyy uhkaavasti.....
mun tekisi aivan kamalasti mieli satuttaa itseäni. kun mietin edes viiltelyä, niin mahan pohjasta kouraisee ihanasti, aivan kuin menisi sellaisesta mahanpohjapompusta. ja sen jälkeen tulee hymy kasvoille ja tulee jotenkin kamalan salaperäinen olo, ihankuin olisin rakastunut. mulla on yksi injektioneula tuola, niillä on aika hyvä viiltää kun niissä on niin terävä se kärki. saa ainakin syvää jälkeä, ja jos ei heti onnistu niin voi monta kertaa peräjälkeen. se vasta kutkuttaakin mahassa.
välillä tuntuu, että olisi kiva jos noi keksisivät jonkun lääkkeen joka auttaisi itsetuhoisuuteen. vaikka pidänkin itseni satuttamisesta ja kiduttamisesta, niin silti.
haluaisin vain vaipua makaamaan petiini, kääriytyä peittoon enkä nousta siitä ikinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivottavasti et satuttanut itseäsi. Nyt on rankkaa, mutta pitää vaan tehdä kovasti töitä sen eteen että saa vielä normaalin tulevaisuuden. Se on vielä mahdollista! Mikään ei vaan valitettavasti tule ilman ponnisteluja ja sinun pitää kovasti haluta parantua itsetuhoisuudesta, koska se estää sinun paranemista ja helpompaa tulevaisuutta. Ei ole hyvä satuttaa itseään, se kertoo siitä että vihaat itseäsi mutta sinun pitäisi yrittää oppia rakastamaan itseäsi. Sinulla on ihmisiä jotka välittää, esimerkiksi minä vaikka en tämän blogin ulkopuolella sinua tunnekkaan. Silti olen seuraillut kamppailuasi niin pitkään että tuntuu kuin tuntisin sinut, ja välitän. Haleja! <3
VastaaPoistaMäkin olen injektioneulalla viillellyt ja sillä saa pahaa jälkeä aikaan. Nyt olen pari kuukautta onnistunut olemaan viiltelemättä. Mä heitin kaikki itsensäkidutusvälineetkin pois, vaikka terottimesta irrottaisikin terän aika nopeasti.. Säkin pystyt olemaan satuttamatta itseäs, vaikka se hetkeksi tuo suurensuuren helpostuksen. Älä kiltti pieni tuota itselles enää enempää tuskaa <3
VastaaPoistaolette ihania molemmat.. olen monta kertaa "lopettanut" itseni satuttamisen, joskus olen pidempiäkin aikoja pystynyt olemaan tekemättä mitään itselleni. mutta sitten tulee taas niitä olotiloja että ei vain voit itselleen mitään ja huomaa tehneensä typeriä... en tehnyt tällä kertaa itselleni mitään, oletteko ylpeitä? minä ainakin olen. käsivarteni eivät tarvitse yhtäkään uutta viiltoa.. tai mikään muukaan osa minusta. en tajua miten kamalassa mielentilassa saatoin silloin olla, kun tuon jenkkakahva typeryyden tein.... mutta silloin se tuntui parhaalle..
VastaaPoista