Enpäs joutunutkaan osastolle. Joku oli jotain sielä sössinyt ja mun sinne meno siirty nyt sitten ens tiistaiksi. JAAHA. eipä tuo nyt niin harmita, se vain että mutsi jaksaa käydä pahemman kerran mun hermoille. Tai itseasiassa sille yhdelle hermolle joka on jo totaalisen kulunut ja katkeaa kohta.
Tiedättekö kun joskus joissain teinileffoissa lapsilta otetaan huoneiden ovet pois? Meidän äiti sai vinkin mun PSYKIATRILTA ja HOITSULTA ottaa mun huoneen ovi pois, jotta se voi paremmin vahtia mua ja mun tekemisiä. "Ettet vaan jumppaa liikaa tai piilota ruokaa" voi jumalauta sanon mä. Oisin varmaan hakannut siitä naisesta hengen pihalle jos voimat riittäis! En mä jaksais nyt edes jumpata. Makaan vaan sängyssä ja datailen. Enimmäkseen nukun. Ja mitä ruokaa piilottaisin kun en mitään syö! Äiti on niin idiootti sokea, että kun se tuo mulle puuroa ja hakee myöhemmin lautasen pois, niin se ei tajua sitä että olen vain levittänyt sen puuron siihen lautaselle. Teen niin AINA.

Paitsi söin vesimelonia aamulla ja äiti ilostui. Ja mä tunsin miten vesimelonin tuoma energia vyöryi mun lihaksiin ja jokapuolelle kuten pinaatti Kippari Kallen habaan. Tai mikä se on.

Ja join myös mun perusdrinkin, mehukeittoa ja vettä ja jääpaloja, namnam.