vesimelonia. vesimeloni on mun rakas, ollut aina. Sitä voin syödä, silloin tällöin mutta en liikaa. Kunhan pysyy järki kädessä senkin kanssa. Nimenomaan kädessä, käsihän sitä melonia suuta kohti kuljettaa.

Mun koiralla todettiin syöpä. Nyt sekin kuolee. Kaikki vaan kuolee, jopa Tabermann, mut minä hengaan täällä? Ehkä mun ei kuulukaan delata vielä, jos täällä sittenki on jokin suunnitelma mulle. Hmph, en usko. Suunitelmani on vain olla mahdollisimman pieni, ja jos se vie minulta hengen niin sitten ei voi mitään. That's it.

P.s. Pöllyssä on kiva olla. IHANA olla. Tätä olenkin kaivannut.