mun pitäis kuulemma saada elämälleni suunta. no sehän on alaspäin, tietysti. hoitsu suuttu taas, kun näki käteni. sain sittenkin käsiini terän, siskoni sheiverin joka on varmaan n puoli vuotta vanha. ei siinä mitään, kun saa terät irti niin kulmista löytyy varsin teräviä kohtia vielä. eikä se mitään olisi haitannut jos mun olis pitänyt useemman kerran samaa kohtaa jyystää.

en kestä kaikkien syytöksiä ja kaikkea paskaa mitä ne suoltaa niskaan. ei mun tartte parantua mistään, en ole sairas. miks mua sanotaan sairaaks? ja syyllisestään asioista turhaan? kyllä mä masennuksen myönnän ja itsemurhayritykset, mutta ei mulla syömishäiriötä ole.