Epävakaa, vakavasti masentunut, kuin tuuliviiri, "yksi huonoimmista itsetunnoista joihin olen koskaan törmännyt", suisidaalinen, syömishäiriö( niin mikä syömishäiriö? olen terve, haluan vain olla kaunis ) ei tunnu paranevan odotusten mukaisesti.
Näitä sanoja on hienoa kuunnella! tosin ei sillä, ihan kuin ne eivät menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Paitsi sain melkein litsarin poskelleni, tai ainakin siltä se hoitsu näytti, kun näki käteni. Pisti perhoslaastareilla niin umpeen kuin sai, ei nähnyt tarvetta tikata. No ei siinä, en minäkään.

MUT hei, enään 1-2 viikkoa niin saan jalkani pois paketista! I-H-A-N-A-A! Kuvissa jalan luut ovat jo kasvaneet kiinni toisiinsa hyvin, tai no niin hyvin mitä ne voivat minun "tilassani". Ne naulat ovat aika perhanan ällöttävän näköisiä, kuvitella nyt että minulla on sellasia jalassani.

Se yksi ja ainut kaverini pääsi yliopistoon opiskelemaan, eli nyt minä unohdun.

Koirani leikataan, sillä on nisissä ja kohdussa kasvaimia. Haluan että ne edes yrittävät leikata pienen kultani. Se on vasta 6 vuotias joten sillä on hyvät mahdollisuudet parantua. Uskon siihen, että se paranee.