Tein itseni ihan hulluksi ajattelemalla jokaista keltaista rasvamönttiä kehossani. Tuossa ja tuossa ja tuossakin on vielä. LIIKAA joka paikassa on ihan liikaa niitä mönttejä! ei tästä tule mitään! pitää kai leikata rasvat pois!

Ja leikkasin. Lantiossa jenkkakahvan kohdalla on nyt kirkkoveneen mallinen reikä, kyllä, pillun mallinen reikä. Ei ollut suunniteltu muoto ja sen leikkaaminen sattui ihan jumalattomasti, älkää kokeilko. Melko sairasta vai? no sehän minä mieleltäni olen, joten miksi se asiaa olisi pahentanut. Palasta ei saatu ommeltua takaisin, onneksi. Reikä on tikattu kiinni ja osasto kutsuu. Suljetulle. Jiihaa, siellä pistän ranttaliksi mikäli heikolta kunnoltani pystyn ja kykenen. Siellä laitetaan letku. Siellä hoitajat vihaa mua koska olen kamala kakara joka ei saa elämää järjestykseen. Pikkusisko järkyttyi kamalasti, kun näki palasen roskiksessa. Se huusi äitiä ja äiti huusi mua ja tulin paikalle ylimielisen näköisenä lantiostani kiinni pitäeän pyörtymisen rajamailla. Pieni huomaamaton virne naamallani, koska olin iloinen siitä että sain palan paskaa pois. Ja äiti huusi ja huusi ja melkein pyörtyi kun näki reiän. Minä puolestaan pyörryin hetkeksi kun olin rasvan leikannut pois, sen jälkeen oloni oli vain ja ainoastaan euforinen.

Nyt puolestaan ihmettelen, miksei minua lähetetty suoraan sairaalasta osastolle. Vaan eka kotiin ja sitten osastolle. Ehkä ne tietää, etteivät voi minulle mitään?
Äiti on tainnut luovuttaa suhteeni. Välillä minulla on paha olo siksi, että äidillä on niin paha mieli. Onhan hän joutunut jo aika kauan kestämään ja katsomaan minua.
Ehkei sitä kestä enää kauan.

jatkakaa tavoitteidenne saavuttamista, minäkin teen sen. koittakaa jaksaa rakkaat.

Hei.

mun pitäis kuulemma saada elämälleni suunta. no sehän on alaspäin, tietysti. hoitsu suuttu taas, kun näki käteni. sain sittenkin käsiini terän, siskoni sheiverin joka on varmaan n puoli vuotta vanha. ei siinä mitään, kun saa terät irti niin kulmista löytyy varsin teräviä kohtia vielä. eikä se mitään olisi haitannut jos mun olis pitänyt useemman kerran samaa kohtaa jyystää.

en kestä kaikkien syytöksiä ja kaikkea paskaa mitä ne suoltaa niskaan. ei mun tartte parantua mistään, en ole sairas. miks mua sanotaan sairaaks? ja syyllisestään asioista turhaan? kyllä mä masennuksen myönnän ja itsemurhayritykset, mutta ei mulla syömishäiriötä ole.

arvatkaa kuinka pahalle nyt tuntuu. oon ihan pöllyssä ja silti on kamala olo. ihan vitun hirveä. ellen nyt olis kotona, äidin valvovan silmän alla, tekisin taatusti jotain pahaa itselleni. en jaksa taaskaan tätä

Spagettijalka tuntuu tosi oudolle.. Ei yhtään omalle jalalle. Kun laitan sille painoa, tuntuu ihan sille ettei koko jalka edes kuuluis mun kehoon.

Ja arvatkaa mitä. Mun tekee ihan mielettömästi mieli kiisselivettä. 1-5(mun tapauksessa 1) ruokalusikallinen kiisseliä ja loput vettä, puolen litran lasista. Hyvällä tuurilla saan siihen jäitä. Nam nam. Ja tiedättekö vielä mitä, mua järkyttää se, että himoitsen jotain tuollaista.
Noh, en jää märhetimään sitä... Tulee taas päivä kun huomaan etten ole miettinyt mitään suuhunpantavaa viikkoon tai pariin. Tai useampaan.

Tekis muuten mieli lyödä välillä itse omaan sydämeen joku vaarna tai puukko, ihan vaan jotta noi rytmihäiriöt loppuisi.

EI KIPSIÄ! Se lähti jo nyt pois! Jalka on varmaan ohuempi kuin lyijykynä. Nyt pitää käydä kuntoutuksessa koiven kanssa. Paskaaaaaa.

Ulkona on sitä paitsi ollut niin kuuma, että mulla on ollut rytmihäiriöitä yms kilpaa vanhusten kanssa.

En tiedä enempää mitä kirjoittaa. Eiku ainiin, mun koira leikattiin ja nyt se paranee hiljalleen ja toivotaan ettei syöpä uusi.

Onkohan joku miettiny, et mitähä sit tapahtuu jos joku mun "tuttu" tunnistaa mut täältä? Ei mitään, koska ei mulla ole salattavaa. Ihana tunne.

Epävakaa, vakavasti masentunut, kuin tuuliviiri, "yksi huonoimmista itsetunnoista joihin olen koskaan törmännyt", suisidaalinen, syömishäiriö( niin mikä syömishäiriö? olen terve, haluan vain olla kaunis ) ei tunnu paranevan odotusten mukaisesti.
Näitä sanoja on hienoa kuunnella! tosin ei sillä, ihan kuin ne eivät menisi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Paitsi sain melkein litsarin poskelleni, tai ainakin siltä se hoitsu näytti, kun näki käteni. Pisti perhoslaastareilla niin umpeen kuin sai, ei nähnyt tarvetta tikata. No ei siinä, en minäkään.

MUT hei, enään 1-2 viikkoa niin saan jalkani pois paketista! I-H-A-N-A-A! Kuvissa jalan luut ovat jo kasvaneet kiinni toisiinsa hyvin, tai no niin hyvin mitä ne voivat minun "tilassani". Ne naulat ovat aika perhanan ällöttävän näköisiä, kuvitella nyt että minulla on sellasia jalassani.

Se yksi ja ainut kaverini pääsi yliopistoon opiskelemaan, eli nyt minä unohdun.

Koirani leikataan, sillä on nisissä ja kohdussa kasvaimia. Haluan että ne edes yrittävät leikata pienen kultani. Se on vasta 6 vuotias joten sillä on hyvät mahdollisuudet parantua. Uskon siihen, että se paranee.

"Minä vain kellun pinnalla kaiken aikaa", hän valitti hampaat kalisten. Susi, susi, ajatteli Henkilökunta ja hymyili hyvänsuovasti, sillä lailla Ihaalle hymyiltiin. "Sinä olet hyvässä kunnossa, tiedäthän", he sanoivat ja yrittivät nipistellä hänen vatsallaan olevaa suurta makkaraa. Mutta silloin hän kääntyi haavoittuneena pois.

--

Tänään on tuntunut aika tyhjälle, pään sisällä. Massu on täynnä. Vesimelonia. Niin täynnä kuin pieni mahalaukkuni voi olla. Tuntuu että oksentaisin pian.
Yöllä ukkosti, heräsin jyrinään lääkkeistä huolimatta. Otin taskulampun käteeni, pelkään yli kaiken pilkkopimeää. Sitten nukahdin, heräsin aamulla taskulamppu vierestäni.
Naamani on kauheassa kunnossa, nyt koko naamataulu on kellertävänvihreänlilahtava. Hyi. Mutta jalka on aika hyvä jo! Toivottavasti saan kipsin pois piakkoin. Voin vain kuvitella miten paljon jalka on kuihtunut lisää, kun se on ollut kipsattuna. Eli jalkani ovat eri paria ja siitä tulee uusi kriisi. Great.

vesimelonia. vesimeloni on mun rakas, ollut aina. Sitä voin syödä, silloin tällöin mutta en liikaa. Kunhan pysyy järki kädessä senkin kanssa. Nimenomaan kädessä, käsihän sitä melonia suuta kohti kuljettaa.

Mun koiralla todettiin syöpä. Nyt sekin kuolee. Kaikki vaan kuolee, jopa Tabermann, mut minä hengaan täällä? Ehkä mun ei kuulukaan delata vielä, jos täällä sittenki on jokin suunnitelma mulle. Hmph, en usko. Suunitelmani on vain olla mahdollisimman pieni, ja jos se vie minulta hengen niin sitten ei voi mitään. That's it.

P.s. Pöllyssä on kiva olla. IHANA olla. Tätä olenkin kaivannut.

heipä hei ihmiset. Paskaa sataa niskaan samaa tahtia kuin ruokaa valuu kurkkusta alas mahaani. Vituttaa suuresti. Ei mua nyt ole lihotettu mitenkään sairaalloisesti, on keskitytty enempi mun mielen hoitamiseen. Ja sitä kautta lihomiseen. Jalka on edelleen paketissa. Mun nenä on murtunu ja leuka ihan helvetin kipeä ja tikattu plus takaraivossa ja otsassa on aika komeat kuhmut. Kompastuin kipsini kanssa rapuissa, joita "kävelin" ees taas. paremminkin hyppelehdin yhdellä jalalla. Hups. Onneks ei sentään katkennu tai murtunu mitään enempää.

Mulla on todella vangittu olo tällä hetkellä. Ihan hirveän laimea, litteä jotenkin... En sitten tiedä. Olen kylllä aika pöllyssä at the moment. Mun tukka tippuu päästä ennätystahtia. Kädet ei oo tikeissä ja siteissä. Ne on ehjät, mut muuten oon aika viiltoina. Jos vois kuvitella tytön sellaseen kananmunan viipaloijaan niin kuvitelkaa siihen mut. Ja sitten seuraava tilanne, että seison siinä ja viipaloija osa viipaloi mut kuin kypsän kananmunan. Ja sitten mun sisältä valuis vaan ruokaa ja ruokaa ja pillereitä ja lisää pillereitä ja neuloja ja teriä.