Nyt olen jotenkin niin väsynyt etten edes tiedä miten näitä ajatuksiani tähän naputtelisin. Hmh, voi olla että keksin oikean tavan heti kun olen sulkenut tietokoneen ja lähtenyt siirtämään ajatuksiani maalein seinälle. Oikeastaan yhden maalin voimin, maalaan ystäväni kanssa yhden seinän. Voihan eka tietty 'maalailla piruja seinille' ja sitten vasta vetää koko seinä yksiväriseksi.

Näin yöllä muuten ihan kivaa unta, vaikka nukuinkin aika huonosti. Äiti on normaalisti erittäin tarkka painostani. Ei siis punnitse puntarilla vaan katseellaan. Huomauttaa heti kun olen hänen mielestään liian hintelän näköinen ja huomaa aina kasvoistani jos olen ollut pidemmän aikaa syömättä. Huomaahan sen muutkin. Silti yöllä unessani äiti kehui luisia harteitani ja kaulaani, kehui miten solisluut näkyvät kauniisti ja miten jänteiden liikkeen huomaa hyvin kaulastani. Unessa kumarruin nostamaan koirani puruluuta lattialta jolloin äiti näki selkärankani ja sen liikkeen noustessani suoraksi. Siitä hän vasta hullaantuikin. Hän halusi tunnustella selkärankaani ja kehui koko ajan vuolaasti luisevuuttani. Olin aivan ratkeamaisillani riemusta ja kasvoillani oli ylpeä hymy.
En muista miten uni loppui, mutta aamulla oli silti hyvä mieli.

Kiva tämä tunne miten sormet ovat taas kokoajan ihan mielettömän kylmät. Jos vahingossa hipaisee niskaa kylmällä sormella niin sävähtää ihan. Kylmyys on edelleen kiva.

klo 20.15

nyt on ihan kiva fiilis, olen ihan mustassa maalissa, vihreät kolitsihousut on sotkettu ja tukassakin on maalia. Mulla oli todella kivaa pitkästä aikaa. Ei yhtään viittausta vartalooni koko tuona aikana kun olin ystäväni kanssa. Tänään en olisi halunnutkaan kuulla mitään kommenttia. Tuntuu että olisi tullut vihainen kyynel jos toinenkin. Olen ollut suht räjähdysaltis tänään. Onneksi pian pääsen käpertymään ihanan lämpimään sänkyyni. Ihana ristiriita huoneessani, huone on kylmä mutta sänky on ihanan lämmin. Enkä yleensä osaa päättää kumpi on mukavampaa, nukkua lämpimässä peittojen alla vai maata vaan kylmällä sängyllä tyyny pään alla.