Tänään on hajottanut todella pahasti. Koko viikon oikeestaan olen ollut todella vihainen kaikille ja aina kotiin tultuani mennyt suoraan nukkumaan.
Hyvä esimerkki siitä kun tulin tänään kotiin: tulin sisään ulko-ovesta ja menin keittiöön. Äiti kertoi käyneensä huoneessani ja laittaneensa lakanat laatikkooni, sain jäätävän raivokohtauksen. Huusin hävyttömyyksiä ja heittelin lehtiä ympäriinsä jotka olin saanut. Menin huoneeseeni ja otin lakanat kiroten pois laatikosta ja heitin ne huoneeni ulkopuolelle. Tämän jälkeen käperryin täristen peittoon ja kaaduin sänkyyni pieneksi nyytiksi. Nukuin muutaman tunnin ja nyt olen tässä.
Mulla on taas tällainen raivokausi, mikä vaan voi saada mut räjähtämään totaalisesti.
Kun raivostun, tiedostan sen että voisin hillitä itseni eikä mun tarvitse huutaa äidille ja rikkoa paikkoja. En silti pysty hillitsemään itseäni ja raivostuminen helpottaa joskus oloa. Yleensä se vaan pahentaa.

Olen nyt niin väsynyt etten jaksa tässä enää kukkua, taidan mennä nukkumaan rintakipuineni. Toivottavasti nukun koko viikonlopun. En jaksa valvoa tällaisessa paskassa.

Sattui taas rinnasta. Tänään on ollut muutenkin aivan älyttömän kurja päivä. Join aamulla kahvia ja pari kulausta kiisseliä. Siinä se.
Ihan sairaan kamala ja epäonnistunut olo ihmisenä. Voi kun ajatukset ja kaiken voisi valuttaa vaan vaikkapa toisesta korvasta ulos. Tai jotain.

Olin eilen bussissa tulossa kotiin kun iski ihan järkyttävä rintakipu. Se raastoi koko rinnan seudulta ja sattui ihan sairaasti, tuntui kuin mun rintalasta repeäisi keskeltä. Pari muuta bussimatkustajaa ihmetteli että mitä kouristelen paikallani, menin meinaan tuhannen sykkyrään. Sattu ihan sairaasti, vieläkin näin aamulla vihloo ja sattuu. Säikähdin vähän, tosin pistän koko rintakipuepisodin lihaskipujen piikkiin. Toisaalta en tiedä miksi mikään lihas voisi olla yläkropastani kipeä, en ole tehnyt mitään rintalihasten tapastakaan.
Nytkin tuntuu aika kurjalle kun hengittää syvään niin, että rintakehä laajenee.
Vasen olkapää sattuu myös, vähän käsivarteen asti. Sain varmaan jonkun sydäninfarktin. Tai sitten en, tuskin olisin siitä enää kirjoittamassa tässä. Tai en tiedä, eihän sitä koskaan voi tietää. Mietin äsken asiaa ja päädyin siihen tulokseen, että tuo kipu oli vaan jotain ihan randomia.

Olin tänään jo aamulla koirani kanssa ulkona. Tuolla on aivan älyttömän kaunista kun puista tippuu tuulen mukana keltaisia ja oransseja lehtiä. Ne leijailee niin nätisti ja rauhallisesti maahan. Nyt oli jo todella kylmä, kevyissä vaatteissani kun liikun ilman hanskoja ja pipoa. Oli pakko mennä saunaan lenkin jälkeen, tuli ihanan raukea olo.

Nyt ei raasta rinnasta vaan raastaa mahasta. Nälkä repii mun mahan sisäpintaa suikaleiksi. Tuntuu mukavalle, kun maha ja koko muu keho kiljuu ruuan perään ja käskee syömään. Parasta on kun pystyn siitä kieltäytymään. Voittajafiilis tulee, tuntuu että voisin ansaita aina mitalin kun tämä tunne tulee ja nostattaa hymyn mun kasvoille. Jos tosiaan saisin joka kerta mitalin niin niitä olisi jo varmaan seinät ja kaapit pullollaan.

Nyt olen jotenkin niin väsynyt etten edes tiedä miten näitä ajatuksiani tähän naputtelisin. Hmh, voi olla että keksin oikean tavan heti kun olen sulkenut tietokoneen ja lähtenyt siirtämään ajatuksiani maalein seinälle. Oikeastaan yhden maalin voimin, maalaan ystäväni kanssa yhden seinän. Voihan eka tietty 'maalailla piruja seinille' ja sitten vasta vetää koko seinä yksiväriseksi.

Näin yöllä muuten ihan kivaa unta, vaikka nukuinkin aika huonosti. Äiti on normaalisti erittäin tarkka painostani. Ei siis punnitse puntarilla vaan katseellaan. Huomauttaa heti kun olen hänen mielestään liian hintelän näköinen ja huomaa aina kasvoistani jos olen ollut pidemmän aikaa syömättä. Huomaahan sen muutkin. Silti yöllä unessani äiti kehui luisia harteitani ja kaulaani, kehui miten solisluut näkyvät kauniisti ja miten jänteiden liikkeen huomaa hyvin kaulastani. Unessa kumarruin nostamaan koirani puruluuta lattialta jolloin äiti näki selkärankani ja sen liikkeen noustessani suoraksi. Siitä hän vasta hullaantuikin. Hän halusi tunnustella selkärankaani ja kehui koko ajan vuolaasti luisevuuttani. Olin aivan ratkeamaisillani riemusta ja kasvoillani oli ylpeä hymy.
En muista miten uni loppui, mutta aamulla oli silti hyvä mieli.

Kiva tämä tunne miten sormet ovat taas kokoajan ihan mielettömän kylmät. Jos vahingossa hipaisee niskaa kylmällä sormella niin sävähtää ihan. Kylmyys on edelleen kiva.

klo 20.15

nyt on ihan kiva fiilis, olen ihan mustassa maalissa, vihreät kolitsihousut on sotkettu ja tukassakin on maalia. Mulla oli todella kivaa pitkästä aikaa. Ei yhtään viittausta vartalooni koko tuona aikana kun olin ystäväni kanssa. Tänään en olisi halunnutkaan kuulla mitään kommenttia. Tuntuu että olisi tullut vihainen kyynel jos toinenkin. Olen ollut suht räjähdysaltis tänään. Onneksi pian pääsen käpertymään ihanan lämpimään sänkyyni. Ihana ristiriita huoneessani, huone on kylmä mutta sänky on ihanan lämmin. Enkä yleensä osaa päättää kumpi on mukavampaa, nukkua lämpimässä peittojen alla vai maata vaan kylmällä sängyllä tyyny pään alla.

Huomasin eilen illal sängyssä maatessani halaavani mahaani. Se tuntui ihan hirveälle. Tuli aivan kamala itseinho ja suutuin ihan mielettömästi. Enkä mahtanut itselleni mitään vaan raavin pahan olon käteeni. Tänään oli ihan mielenkiintoinen päivä. Neljä tuntia äidinkieltä. Se oli aika kamalaa ja koko sen neljän tunnin ajan litkin vettä. Kävin jatkuvasti täyttämässä pulloni. Vesi oli taas yllättävän hyvän makuista.
Onhan siinä vain nolla kcal.

Näin illalla ajatellen tänään oli todella sekava ja kamala päivä. Pääni sisällä on taas vain pyörinyt hirveästi. Join kuppikeiton ja söin porkkanan. Mulla on hirveän kylmä, sormet on ihan jääkylmät ja tutisen kokoajan. Ihana tunne. Tuntuu että mulla on hirveästi sanottavaa, mutten keksi miten minkäkin asian sanoisin. Näytän mielummin.

Mulla huutaa sisällä.

Hmm, ei yhtään lukijaa. Ei se mitään, en odottanutkaan yhtään lukijaa näin pian. En itseasiassa odota lukijoita pitkään aikaan.

Tänään on mennyt ihan kivasti. Olin yli kahden tunnin lenkillä. Pidän tuosta ilmasta joka ulkona nyt vallitsee. Välillä sataa ja välillä on kuivaa, mutta silti on kylmä. Pidän kylmästä, koska silloin saa pukeutua lämpimiin pitkähihaisiin vaatteisiin ilman mitään tekosyitä. Se on myös ihana tunne miten kylmä iskee. Kerran astuin kaverini kanssa ovesta ulos ja minuun iski jo muutaman askeleen jälkeen järkyttävän ihana kylmyys. Ystäväni totesi siihen ykskantaan vain, että niin siinä käy kun on noin alhainen rasvaprosentti. Sisälläni loisti suuri kiitollinen hymy, mutta ulospäin esitin hämmästynyttä, miten niin alhainen rasvaprosentti?
On ihanaa tuntea omat kädet ja yläkroppa liian suurta takkia vasten. Ihan kuin olisi jossain muotissa joka on liian suuri. Tällä hetkellä muottini on kyllä aivan liian lähellä oikeaa kokoa, sen pitäisi olla paljon suurempi.

Nyt avaan suuni

Näin, nyt avaan suuni. Enää en pidä kamalia mutta silti niin ihanan sairaita ajatuksia sisälläni. Tänne aijon kertoa suunnitelmistani ja niiden toteutumisesta. Toivottavasti nyt pääsen pidemmälle kuin koskaan.