Voi vitsit!! Arvatkaa mitä tänään syötiin osastolla? LASAGNEA!! Mulle iski aivan valtava ahdistus kun se ruoka möllötti mua lautaselta, omahoitajani näki että nyt mentiin lukkoon. Kyseinen ruoka on kuitenkin aika hurja minulle ja muidenkaltaisille syömishäiriöisille. Siirryttii syömään eri huoneeseen kaksistaan, ja siellä arvatkaapa mitä! Hoitaja antoi minulle luvan kaapia paksunpaksunpaksun valkoisen kerroksen pois siitä! Miettikää vähän!! moniko hoitaja antaa sellaiselle luvan? yhdenkään ei pitäisi! mutta mun hoitaja onkin paras. Jäljelle jäi vain muutama lasganelevy, jauhelihaa, tomaattikastiketta ja mitä siellä nyt on. Sen sitten söin. Sovittiin että kun seuraava lasagne kerta tulee ja jos silloin olen viellä osastolla niin syön ihan koko satsin. Ja se oli oikea lupaus. Mun paino on nyt alle kahdessa viikossa laskenut.

Sisko kävi katsomassa mua, se kyllä huomasi pari uutta haavaa kädessä, katsoi vaan sellasella katsella. Ei se katse ole syyttävä ei vihainen eikä pettynyt, se on vaan surullinen. Puhuttiin kyllä siitä miksi näitä jälkiä on tullut uusia. Noh, miksen voisi sitä tännekin kertoa. Kävi ilmi, että minua on käytetty hyväksi lapsena. Minun ei ole vaikea uskoa asiaa, vaan sen hyväksyminen ja se, että joku on tuhonnut lapsuuteni ja tehnyt minusta likaisen on vaikeaa. Kyllä tästä viellä myrskyjä tulee, ja kuten sen nyt jo huomaa, niitä on tulossa. Paino on jo tippunut ka olen viillellyt. Silti on sellainen olo, ettei minusta tunnu miltään? Kai nyt jollekin pitäisi tuntua edellä mainitun asian tietoon tulemisen jälkeen?