Siitä on nyt kymmenen päivää ja painan 36,4 kiloa eli millä minuutilla hyvänsä minulla on taas letku nenässä. Ja joudun katsomaan sitä riippuvaa pussia, sitä missä on varmaan miljoona kaloria.
Mä olen kieltänyt äitiä käymästä täällä, kielsin sitä itse ja olen sanonut hoitsulleni ja lääkäreille jne etten halua nähdä äitiä. Ne on nyt viime aikoina tajunneet, ettei äidin näkeminen tai kuuleminen tee minulle yhtään hyvää. Olen aiemmin jo kertonut niille siitä äidin häpeästä mitä se aina tuntee, kun joutuu tilaamaan lanssin tai kun se käy mua katsomassa osastolla. Sitä hävettää kävellä taloa kohti jossa on vaan hulluja, mitä jos joku näkisi äidin kävelemässä sinne? Sitä itseään pidettäisiin hulluna, ja sitäpaitsi hulluus on tarttuvaa. On se kumma ettei se nainen sitten vielä makaa täällä sängyssä, onhan se aika monta vuotta asunut hullun kanssa samassa huushollissa.
En ymmärrä, miksi tälle osastolle laitetaan pulleita mummohoitsuja. Ne nyt ei ainakaan tiedä mikä on meille parasta ja millaisi vartaloita haluamme nähdä. Pulleat hoitsut lisäävät vaan ainakin minun kauhistustani, olisivatpa ne edes normaalipainoisia. Tai vähän liian laihoja?
ainiin, mun jalasta ei edes oteta noita rautanauloja ja tikkuja pois, koska sitten koko koipi voi katketa. Eli hienoa, kehossani tulee aina olemaan jotain joka lisää painoani. mukavaa...