jauzaa, kotiin käymään. mutsin luokse hyi vittu en kestä. en kestä itseänikään

ihanaa

ps kuvassa en ole minä, mutta samalta näytän minäkin. tosin olen lihavampi.

Nooh, minä tästä nyt lähden osastolle. Sisko pääsee meidän äidin veljen eksän luokse asumaan. Nii i, miettikää sitä. On meillä hyvä isä kyllä juu, hienosti välittää tyttäristään. Me ollaan kerätty tavaramme kasaan mun huoneeseen, siskon huone on ihan riisuttu sen omista jutuista ja ne on mun huoneessa. Vaikka se vihaa mua, niin päätettiin että yritetään muuttaa kahdestaan jonnekkin pois äidin luota kunhan minä pääsen osastolta. Kunhan se vapautumispäivä koittaa, ensinhän sinne pitää vielä kävellä sisällekkin. Meillä on molemmilla, lähinnä minulla, sen verran rahaa yhteenlaskettuna että saadaan kyllä kämppä ja pärjätään hyvinkin, toivottavasti. Siihen asti sisko asuu tosiaan siellä äidin veljen eksän luona. Olen sen verran väsynyt ja kyllästynyt tähän äitipaskaan, että taidan antaa periksi.

sisko jonottaa nyt johonki kotiin, missä on muitakin tuollaisia huostaanotettuja/pelastettuja lapsia.

äiti on edelleen sairaalassa, riehunut siellä lisää ihan silmittömän raivon vallassa kuulemma ja luulee kaikenlaista mikä ei ole totta. jonkinnäköinen psykoosi päällä kai, näin lääkärit luulevat.

meikä on kotona yksin. sossutäti sano että tulee käymään huomenna, kertomaan miten mun kanssa edetään.
mulla on kaikki valot päällä ja telkkari ja radiokin. pelkään pimeää yksin.

hmh. kerronpa nyt että mut potkittiin tänään pihalle tuolta. kerron teille niin ymmärrätte, tai ette ymmärrä. minä en ymmärrä sitä miksi minut potkittiin pois. äiti on nyt sairaalassa. se oli ollut helvetin kännissä, kännissä kuin käki ja oli hakannut siskoani ja huutanut parvekkeelta ja paiskonut tavaraoita. se oli myös heittänyt siskoni kissan seinään, josta siskoni järkyttyi helvetisti, niinkuin minäkin. sitten se oli ottanut lihanuijan ja mennyt omaan huoneeseensa ja soittanut omalle äidilleen johon ei ole ollut ainakaan kahteen ja puoleen vuoteen minkään näköisessä yhteydessä ja uhannut mennä sinne tappamaan hänet. sen jälkeen sisko kertoi kuulleensa huoneesta kamalaa jyskettä ja huutoa. sisko oli soittanut lanssin ja sieltä oli kaiken kukkuraksi tullut samat lanssimiehet, jotka hakivat minut viimeksi kotoa. ne olivat luullet että hakevat taas minut. vaan siellä olikin ollut äitini, hieman verissään lihanuija kädessään vaatekaapin nurkan takana kyyhjöttämässä. ihan kuin transsissa. oli vain tuijottanut eteensä ja myhissyt jotain itsekseen. meillä on nyt kotona joku sossutäti, en tiedä kuka. ahdistaa jumalattomasti, sisko itkee omassa huoneessaan. isälle on soitettu, mutta se sanoi ettei halua tulla tänne. ei halua tulla pelastamaan tyttöjään. ei se minua kiinnostakkaan. ei täällä olekkaan kohta enää kuin yksi tyttö pelastettavana. miksi minut heitettiin pihalle? miksi? en minä tälläistä pysty käsittelemään. revin jo letkun pois, raavin jo ranteitani ja yritin hetken lohduttaa siskoa. se vain löi minua. MITÄ HELVETTIÄ MINÄ TEEN TÄÄLLÄ?

Siitä on nyt kymmenen päivää ja painan 36,4 kiloa eli millä minuutilla hyvänsä minulla on taas letku nenässä. Ja joudun katsomaan sitä riippuvaa pussia, sitä missä on varmaan miljoona kaloria.
Mä olen kieltänyt äitiä käymästä täällä, kielsin sitä itse ja olen sanonut hoitsulleni ja lääkäreille jne etten halua nähdä äitiä. Ne on nyt viime aikoina tajunneet, ettei äidin näkeminen tai kuuleminen tee minulle yhtään hyvää. Olen aiemmin jo kertonut niille siitä äidin häpeästä mitä se aina tuntee, kun joutuu tilaamaan lanssin tai kun se käy mua katsomassa osastolla. Sitä hävettää kävellä taloa kohti jossa on vaan hulluja, mitä jos joku näkisi äidin kävelemässä sinne? Sitä itseään pidettäisiin hulluna, ja sitäpaitsi hulluus on tarttuvaa. On se kumma ettei se nainen sitten vielä makaa täällä sängyssä, onhan se aika monta vuotta asunut hullun kanssa samassa huushollissa.
En ymmärrä, miksi tälle osastolle laitetaan pulleita mummohoitsuja. Ne nyt ei ainakaan tiedä mikä on meille parasta ja millaisi vartaloita haluamme nähdä. Pulleat hoitsut lisäävät vaan ainakin minun kauhistustani, olisivatpa ne edes normaalipainoisia. Tai vähän liian laihoja?
ainiin, mun jalasta ei edes oteta noita rautanauloja ja tikkuja pois, koska sitten koko koipi voi katketa. Eli hienoa, kehossani tulee aina olemaan jotain joka lisää painoani. mukavaa...

 halusin itteni täyteen lääkkeitä että tuntisin oloni leijuvaks ja hyväks. äiti tajusi että olin vetäbny napani täyteen nappuloita, soitti ambulanssin ja koki taas suunnatonta häpeää. pistin jo lanssimiehille vastaan niin paljon kuin jaksoin, kun ne tunki kanyyliä muhun ja laitto jotain antureita. repisin kanyylin kaks kertaa irti, sitte ne laitto sen mun jalkaan. mulla tilanteesta on jäljellä sumuiset muistikuvat, kaikki vääntyi enkä osunut vaikka löin. hakkasin ja hakkasin, löin täysillä mut silti en tuntenut et oisin osunut. eikä niihi miehiin sattunut ollenkaan. muistan kans sen, että meno oli aika veristä koska repisn kanyylit irti aika pahasti ja veri lenteli miesten päälle a äitin päälle ja mun päälle. niitten verenpainemittari se juttu ku laitetaan käteen oli mulle sata kertaa liian iso. rapussa oli naapurit ovien raoista kattomassa ku mua vietiin pois. huusin niillekin, itkin ja kiemurtelin paareilla minkä kykenin ja mun päässä humisi. muistna ku päästiin sairaalalle, sitten oksensin itsekseni tuosta vain toisen lanssimiehen päälle. en siis tahallani, yritin kyllä pitää sen sisälläni. sitten muistan vaan kun humina korvissa kasvoi kamalan kovaksi aloin täristä vähän ja taisin pyöryä koska sitte heräsin teholta. ehkä joku niistä vaan halus että olen hiljaa ja täräytti mua äähän jollai mailalla. nyt olwn jo osastolla, mutsi tuli tuoman mulle mun vaatteita ja juttuja. se sai kans nähdä mut. minä vihaan sitä