Ahahaha, rakastan äitiäni! toisin sanoen vihaan sitä julmetusti  Söin eilen sen takia riisiä ekaa kertaa helvetin pitkään aikaan? Söin sitä ehkä puoli desiä, mutta silti. Alkoi turvottaa ja tuntua kamalalle. Vaikkei riisi vedä vertoja edes osaston ruualle. Pitää nyt vaan äkkiä palata normaaliin.
En kauaa enää viihdy tässä huoneistossa, vihaan asua täällä. Mutta äidillä ja lääkäreillä on jokin tavoite, että pidän jonkun "terveen" ylipainon jonkin aikaa ja sitten vasta saan muuttaa pois.
Välillä ihan tosissani toivon, että iskä olis mun elämässä mukana. Edes niin, että voisin sitä nähdä ja vaikka välillä olla sen luona. Kamala tunne tulee, kun tietää ettei pääse pois näistä neliöistä, täällä sitä vain on ja pysyy. Osasto on toinen kotini, eikä sekään lohduta sen enempää. Tosin äitiä sielä ei tarvitse katsoa, ellei se sitten tule mua sinne kiusaamaan.
Ja nyt vielä kun on ihana syksy, haluaisin niin vaellella Vepsun kanssa tuolla ulkona. Lehtiä leijailee vaan päälle ja Vepsula tarkkailee jokaisen lehden leijailua. No eipä ole Vepiä enään, nyt on siskolla joku kurja katti. Arvatkaa mikä sen nimi on? Sisko tosissaan käytti mielikuvitustaan. Viiru tuli kissan nimeksi eikä sillä edes ole raitoja. Se on musta jolla on valkoinen takatassu. Ja joku vitun Viiru nimi? Ei jeesus... Onhan se joskus ihan söpö, muttei sillon kun se on viskonut paskalaatikostaan hiekat ympäri laatikkoaan ja sen perseessä killuu paskakikkare. Onneksi se on siskon homma hoitaa sitä.
Olen taas viillellyt, vaikkei se enää helpota oloani. Jotkuthan sanovat, että paha olo pitää päästää pois viiltämällä, muulla tavalla se ei ulos tule. Tai siis onhan tietty keinoja, esim ruuan oksentaminen, liikunta jne. joilla saa helpotettua oloa mutta viiltely on juttuni. Kuulostipa typerälle... "viiltely on juttuni" HAH. Enkä tyydy edes pelkkään viiltämiseen.

Haluaisin tällä hetkellä vetää nupin täyteen aineita, jotta tulisi mukava olo. Enkä välttämättä huomioisi niin paljon tätä jatkuvaa kissanpaskan löyhkää....