Pääsin eilen jo "lomalle". En vaan jaksanut kirjottaa mitään. Masentaa niin helvetisti lihominen. Aamupalan perkeleen 4 leikkelepalaa leivällä. Ja se puuro. Ja kaikki muukin paska mitä mulle tungetaan kurkkuun ja kaadetaan sokerilitkumehua päälle. Mutta kun osaa kikat niin saa edes jotenkin vältettyä älyttömän lihomisen. Painan nyt 37 kiloa ja joitakin grammoja päälle. LIIKAA.

Tein vähän tyhmästi tuolla osastolla. Tai no en tiedä mitä tyhmää siinäkin oli, hankasin käteeni jumalattoman haavan. Koko käsivarren takasyrjä on kyynerpäästä ranteeseen asti ihan vereslihalla. En tiedä miten siinä onnistuin, en edes muista mikä asia mut sai tekemään niin. Mut on pumpattu niin täyteen lääkkeitä et niitä tipahtelee jo korvista ulos. Taitaa olla ne lääkkeet mitkä lihottaa mua. Olen nyt kuluneella viikolla saanut jumpattua kaloreita pois, ja silti tuntuu että kasvan silmissä. Oksettava tunne. Oksensin pari kertaa ruuan. Sen jälkeen mulle tuli hoitsu vessaan aina kun halusin asioille. Saatana on sekin vapaudenriistoa, ei pääse edes harvoille pissareissuilleen yksin.

Vepin perään olen itkenyt ihan liikaa, tosin olen aika turta asian suhteen jo. En pysty vieläkään uskomaan ettei mun pieni kulta tullut mua eilen ovelle vastaan. Enkä saanut suukkoja. Vepi ja Vepin rakkaus ei ole enää mun turvana. Nyt itkettää, itkettää ihan liikaa kun edes mietin asiaa. Paskat minä turta sille asialle ole. Huomaahan sen tässä, hajoan ihan totaalisesti kun edes muistelen Vepsun söpöjä hieman liian isoja huulia jotka hulmus aina Vepin juostessa. Tai sen ihanaa tuoksua, Vepi ei ikinä haissut koiralle, se tuoksui aina mun pienelle Vepsulalle. Sellainen ihana pehmeä tuoksu. Ei mitään tekemistä koiran hajun kanssa.

Meinasin vähän, että jumppaisin tämän päivityksen jälkeen. Pakkohan se on. Ettei tarvitse leikellä lisää paloja pois. Olin kyllä hullu, kun leikkasin sen palan irti.
Tuolla osastolla oli yks tyttö joka oli leikannut korvistaan palat pois, noista nipukoista. Sillain että siinä oli vähän niinkuin kolmio keskellä nipukkaa. Paperisaksilla. Kuuntelin sitä ja mietin että vittu sä olet hullu, mutta sit muistin että leikkasinhan minäkin ittestäni palan pois. Pitää muokata jos ei ole tyytyväinen.

Hullujan kaikki tuolla osastolla on. Ei sielä ole missään nimessä kiva olla, enkä ole koskaan mitenkään viihtynyt sielä. Paitsi ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen. Koska silloin se mesta tuntui jotenkin turvalliselle ja sellaiselle, että pääsin eroon kaikesta mikä oli sen talon seinien ulkopuolella. Nyt laitoksissa halutaan vain pahaa mulle ja pilata mun tulokset.

En usko, että päivitän enää viikonlopun aikana, mutta käyn kyllä vielä huomenna katselemassa teidän blogejanne paremmin. Olette ihania kun jaksatte odottaa päivityksiäni pitkiäkin aikoja.

<3