äiti kertoi vielä torstaina, että mun koira on kuollut. Ei sitten kertonut heti kun tuli vaan vasta sitten kun lähti. Jäin siis aivan varmasti yksin itkemään ja tuntemaan todella kamalaa oloa.
Äiti oli Vepin löytänyt huoneestani sängyn vierestä makaamasta. Kyljellään hän oli siinä kuulemma ollut. Täysin hengetön. Ei Vepi kuulemma kauaa siinä ehtinyt olemaan kuolleena, äiti oli sen kanssa ehkä tuntia aiemmin ollut lenkillä.

sinne meni Vepi kultani joka selvisi syövästä ja on auttanut mua selviämään. Mihinkäs nyt tukeudun ja mitä rapsutan ja keneltä saan suukkoja? Aloin itkeä aika hysteerisesti, kun äiti oli kertonut ja lähtenyt. Äiti oli ihan helvetin väliinpitämätön, sanoi vain vakavalla naamalla että "Vepi löyty muuten kuolleena sun huoneesta". No paruin siinä jonkin aikaa ja sitten nukahdin. Alkoi pillitys unettaa niin paljon. Ja sitä on sattunut nyt joka päivä aika useasti. En saanut nähdä edes Vepin ruumista. Se poltettiin heti kun ehdittiin, äiti sanoi että otti tuhkat talteen. En kyllä usko. Saatanan ilkeä ämmä.

nyt en sitten ole jaksanut laittaa edes vastaan, kun nuo laittoivat mulle letkun. Mietin kokoajan, että ihan sama, saanhan nämäkin grammat ja kilot taas pois. Toivottavasti.

Edellisessä tekstissä oli virhe parempaan päin, eli kun sielä luki 32 kg niin siinä piti lukea 33. Harmi ettei ole se 32. Nyt se on kai jotain 34 ja puoli.. En osaa sanoa.

vihaan tuota saatanan ämmää joka minut tähän vitun surkeaan maailmaan pullautti.