katsokaa, hengissä! ylläri, eihän tää paikka musta ihan heti irrotakkaan vaikka jo monta kertaa oon yrittänyt. Tässä on nyt taas sattunut kaikenlaista. Tuli syötyä esimerkiksi ensimmäistä kertaa todella todella pitkään aikaan sosekeittoa, LÄMMINTÄ RUOKAA, ja arvatkaa mitä! se maistui ihan hyvälle ja tuntuikin hyvälle! Paino nousee gramma grammalta, vielä ei olla todellakaan selvillä vesillä vaan paino on edelleen "kriittisen matala". Painon nouseminen tuntuu aivan julmetun kamalalle, mutta yritän hyväksyä pienet nousut.. Kaikki varmaan tietävät mille se tuntuu. Rakastan kuitenkin luitani ja olin joitakin viikkoja sitten mielestäni melkein tarpeeksi pieni. Nyt lähdetäänkin eri suuntaan kuin ennen niin harmittaa.. Kokeillaan.

Minun hoitaja vaihtui ja uuden kanssa minulla on kivaa, hän on ihanan humoristinen ja on saanut minutkin nauramaan monesti! Hän on keski-ikäinen nainen, ei mitenkään paapova ja osaa todellakin olla hyvin vaativa. Ollaan me tapeltukin monesti, mutta silti.

Ennen en ole katunut hirveitä arpiani, nyt ne vähän hävettävät ja hyvinä päivinä koitan piilotella niitä. En osaa edes sanoin kuivailla miten kamalilla arvilla mun kädet on, ihankuin keskellä käsivarsia menisi kanjoneita tms.. Vasen käteni on nyt pysyvästi vammautunut, ne jänteet korjattiin kyllä, mutta sitten kaaduin korjausleikkauksen jälkeen ja viilsin vielä uudestaan todella syvältä. Paljonkohan olen menettänyt omaa vertani kaikkien yritysteni aikana... Mutta tvssä mainostettiin jotain arpivoidetta, olisiko ollut jotakin bio-oil nimistä... ei se näihin auta mutta jos edes noihin pinnallisempiin.

katsotaan mitä tästä tulee.