Tänään lääkäri sanos, että osastolle mennään. Vaaka näytti 34 kiloa vaatteet päällä. Lähden siis ylihuomenna vakiomestaan, nenään tungetaan letku ja saan taasen vikistä ja vuodattaa tyhmiä kyyneleitä, kun se tungetaan nenäni kautta ihran ympäröimään mahaani. Äiti on ollut kotona, en ole tosin sitä pahemmin katsellut, olen ollut vain omassa huoneessani ja kun on ollut pakko käydä vessassa, pesulla tms niin olen tehnyt sen mahd nopeasti. Siskolla menee hyvin, se oli saanut lahjojakin! Minä en saanut muuta kuin sossutädin käymään aattona, koska ne pelkäs että äiti alkaa skitsoilemaan kännissä. Äiti oli jotain uhannut riehua aattona (oli huulena heittänyt, mutta eihän sellaista voi läppänä ottaa, kun se oli juuri hakannut lapsensa), kun siltä oli kysytty että mitä meidän taloudessa tapahtuu aattona. Se toi mulle tullessaan pari kaloripommidrinkkiä ja mun oli pakko juoda toinen niistä sen nähden. En tiedä mikä sekin on mua pakottamaan juomaan sellaista. Sehän on vaan sossutäti.

Mutta olen ILOINEN että pääsen joudun osastolle, sen suhteen ettei tarvitse äitiä katsella.

Olen ettinyt kämppää ihan huolella, ja sossut sanoo ja lääkärit sanoo, että kunhan mun paino nousis nyt ainakin 45 kiloon niin sitten ne ainakin antavat siunauksensa muutolle. Eiväthän ne voi mua estää, tosin enhän mä mihinkään voi muuttaa jos olen osastolla. Tai siis kun olen.

lähden nyt kävelemään tuonne pakkaseen, hrrrr sielä on kylmä!