Revin pian itse kipsini irti. Minulle kerrottiin juuri, että se on minulla vielä tavallista kauemmin koska olen näin "heikko ja laiha", jaaha?
Punnituksessa sain lukea rivien välistä, miten tyhmänä minua pidetään. Paino oli laskenut, kuten jo kerroinkin. Ei auttanut veden juonti tarpeeksi. Se sininuttuinen pelle katsoi mua tavalla mitä vihaan. Käski näyttää kädet. Käski näyttää terveen jalan. Lopuksi olin pelkät alushousut jalassa sen edessä. "Et oo näemmä tällä kertaa viillelly pahemin, mitä nyt noita pieniä. Hyvä!"
Osastolle takaisin, PERJANTAINA? Juhannusaattona, jolloin olin suunnitellut, että menen äidin kanssa mökille. En tiedä mistä mielenvikaisuushetkestä tempaisin idean lähteä sinne mukaan. Tosin ei minua olisi kotiinkaan jätetty. Vittu.
Ahdistaa olla minä. Ahdistaa kun ei pääse pois tämän kuoren sisältä. Olen vankina. Suututtaa valmiiksi se että tulen lihoamaan PALJON sielä osastolla taas.. en halua mennä sinne.. Jos olen kiltisti ja syön nyt hyvin, en joudu sinne. Mutta syöminen on vastoin päätöksiäni ja se rikkoo lupauksia itseäni kohtaan.
En sitten tiedä, mitä teen.
Höh. Mulle tuli ja tulee suru puseroon kun luin ja luen sun merkintöjä.
VastaaPoistaHuhuu! Musta tuntuu että siellä sisällä on joku tosi mahtava tyyppi johon olisi kiva tutustua, mutta se tyyppi on täysin syyttä ja suotta hautautunut jonnekin niin syvälle itsevihaan ja kärsimykseen että ettei se taida paljoa muuta nähdä, ei ainakaan sitä kauneutta ja iloa, jota sen elämässä kuuluis olla.
Niin että terveisiä sille piilossa olevalle tyypille, jos satut sitä joskus tapaamaan!
kerron sille kun seuraavan kerran sen tapaan. Ehkä osastolla? Jos sen kuori pumpataan täyteen lääkkeitä se voi löytyäkkin!
VastaaPoistaNiimpä, se on mielettömän naurettavaa ja etenkin TURHAUTTAVAA, kun kaiken maailman hoitomuotoja tuputetaan, turhaan. Jos on päättänyt, että aikoo elää näin, miksei sitä voida uskoa? Keskittyisivät auttamaan sellaisia, jotka apua oikeasti tarvitsevat ja ottavat sitä vastaan!
VastaaPoista