Revin pian itse kipsini irti. Minulle kerrottiin juuri, että se on minulla vielä tavallista kauemmin koska olen näin "heikko ja laiha", jaaha?

Punnituksessa sain lukea rivien välistä, miten tyhmänä minua pidetään. Paino oli laskenut, kuten jo kerroinkin. Ei auttanut veden juonti tarpeeksi. Se sininuttuinen pelle katsoi mua tavalla mitä vihaan. Käski näyttää kädet. Käski näyttää terveen jalan. Lopuksi olin pelkät alushousut jalassa sen edessä. "Et oo näemmä tällä kertaa viillelly pahemin, mitä nyt noita pieniä. Hyvä!"

Osastolle takaisin, PERJANTAINA? Juhannusaattona, jolloin olin suunnitellut, että menen äidin kanssa mökille. En tiedä mistä mielenvikaisuushetkestä tempaisin idean lähteä sinne mukaan. Tosin ei minua olisi kotiinkaan jätetty. Vittu.

Ahdistaa olla minä. Ahdistaa kun ei pääse pois tämän kuoren sisältä. Olen vankina. Suututtaa valmiiksi se että tulen lihoamaan PALJON sielä osastolla taas.. en halua mennä sinne.. Jos olen kiltisti ja syön nyt hyvin, en joudu sinne. Mutta syöminen on vastoin päätöksiäni ja se rikkoo lupauksia itseäni kohtaan.
En sitten tiedä, mitä teen.

hei painan 44 kg! ihanaa! kerrankin vaaka näyttää pienenevää lukua! Olen ihan intoa täynnä ja puhkun onnea! Kipsi ei haittaa mun lihaskunnon tekoa yhtään!
Söin tänään sosekeittoa ja ruisleipää, oli pakko. tein sen jälkeen lihaksia niin paljon, että menin miinukselle. IHANA olo.

ihan mahtavaa, taas on suunta alas ja mun unelma alkaa taas häämöttää.

Lääkecocktailini oli väärä. Siksi vajosin pohjalta pohjalle enkä ylös ollenkaan. Nyt asian pitäisi korjautua. Jalkakin paranee kuulemma "kaikesta huolimatta" hyvin. Käteni ovat ihan rikki, siis kämmenet. Ihoni on niin kovin herkkää ja ohutta, kun joudun käyttämään liikkuakseni kyynersauvoja niin se menee rikki.
Aika ihmeellinen olo on. En haluaisi myöntää, että olo on paljon voimakkaampi ja jaksan enemmän nyt, kun olen lihava. En haluaisi myöntää sitä itselleni ollenkaan, mutta kirjoitin sen silti tähän?

En silti tyydy tähän, aion laihduttaa. Ainakin 7 kiloa. Heti, kun saumani sen tavoitteen saavuttamiseksi paranevat.

Ulkona on ollut ihana ilma, kun on satanut. Olen istunut parvekkeella ja katsellut vain miten kaikki kastuu. Polttanut tupakkaa ja katsellut. Silloin minulla on ollut ihana olo. Rauhallinen, enkä ole tuntenut sydämeni lyöntejä en mitään. Istunut puutuolissa kipsattu jalka muovijakkaran päällä koholla. Se on tuntunut mukavalta.

<3

Anteeksi, kävin syvempääkin syvemällä pohjalla taas... Kiitos kommenteista..

Olen maannut vain sängyssä. En ole tehnyt mitään, käynyt vain vessassa. En ole syönyt.
Äiti menetti hermonsa. Se kävi eilen huoneessani, katsoi minua ja alkoi huutaa. Se huusi miten typerä olen, mikä idiootti ihmisen pitää olla, että saattaa itsensä tähän kuntoon missä minä olen. Mikä virhe olen ollut ja että minulla pitää olla jokin suuri virhe päässäni, kun olen lesbo ja vielä mielisairaskin. Miten siskoni on täydellinen vastakohtani. Siinä vaiheessa mietin, että niin taitaa olla. Onhan sillä turhia kiloja luidensa ympärillä. Se on lihava

eipä tehnyt parempaa mieltä eikä se toisaalta oloani pahentanutkaan.

VIHAAN ITSEÄNI

Haluan nähdä rakkaani, joka kuoli. Haluan hänet takaisin. Ei se olisi saanut tehdä niin minulle. Perkeleen kasvain sen päässä. Kun sain tietää siitä, teki mieleni repiä se hänen päästään paljain sormin. Koska tiesin, että menettäisin hänet. Enkä voinut antaa niin käydä. Nyt se on kuitenkin jo tapahtunut. Haluan hänen mukaansa. Miksei se ottanut minua mukaan? Haluan sinne missä se on. Ja se tietää sen.

haluan kuolla, en halua elää. en tiedä mitä täällä on minulle. ei mitään. Haluan kuolla eikä minun anneta kuolla? haluan pois. Miksei sitä voi ymmärtää? Miksi ne perkeleet sanovat että minut saadaan kuntoon, kun en halua kuntoon? mikä vittu siinä on?

Katsokaa, pääsin pois! painan nyt 46 kg. Esitän viikon, että noudatan syömisiä yms, sitten taas laihdutan. Juon mahan täyteen vettä punnituksia varten. Ennen pitkään ne kyllä huomaavat senkin iänikuisen kikan, mutta yritän silti.

Haavat on umpeutuneet, ruvilla. En kuulemma yrittänyt itsemurhaa. Niin minulle todettiin.

Minulla ei ole sopivia vaatteita. Olen vienyt kaikki liian isot pois. nyt on vain liian pieniä. Kamala tunne. Pitää yrittää löytää jostain kaapin kätköistä edes yksi hyvä t-paita ja housut.

Ihanaa, olen vapaa! Toistaiseksi.. Joudun takaisin vielä, mutta nyt olen vapaa!

saatanan saatanan saatana. saatana.

voi vittu. Tiedättekö paljonko olen lihonut? painan vitun 41 kiloa jo. Miettikää paljonko se tekee. Hyi helvetti. Kipsi estää kävelemästä huoneessa ja mulle annetaan sen päiväset lääkkeet iltaisin että sammun kuin saunalyhty samantien. Tuttua puuha se on, mutta voi vittu. Mitään en voi tehdä kuluttaakseni pois näitä saatanan kiloja! Mulla oli letkukin tossa kun tulin tänne, kiskoin sen pois. Kiskoin sen taas pois. Ja sitten lupasin hysteerisesti itkien, että syön mieluummin kiinteää ruokaa jos sitä ei laiteta takaisin aina vain.

Viiltelin jalkani ja käteni jo auki. Kauhea ratsia, ne etsivät sitä terää mutta eivät löytäneet. Eivät ennenkuin yksi, se joka on aina hoitanut mua, penko paljastavaa pesupussiani ja huomasi verisen korkin ja verisiä jälkiä kasvovesipullon ympärillä. Mikä idiootti olinkaan, kun laitoin sen sinne takaisin verisin sormin. Mikä tyhmä idiootti.

Käet ja jalat on nyt sitten paketissa, aika monessa on tikkejä. Äiti sai tänään tuoda mulle läppärin. Sain tulla äidin kanssa pihalle. Tää netti on aika surkea. Toivon ettei tämä katkea nyt. Äiti oli itkenyt, kun sille oli soitettu ja kerrottu mitä olin itselleni tehnyt taas. Olin idiootti senkin takia, että nyt en pääse täältä pois kai pitkään aikaan. Painon puolesta kyllä, itsetuhon ja masennuksen takia ei. Voi helvetti. Haluan että toi saatanan jalka parantuu ja että pääsen kuluttamaan.
Mutta miettikääs sitä, miten entistä ohuempi jalkani on, kun se kuoritaan kipsistä pois!

pitää sammuttaa kone, äiti haluaa kävellä ja sen pitää kantaa tämä, minä en pysty.

kirjoittelen kun voin <3