skip to main
|
skip to sidebar
I had a chance for a sweet sane life
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Anteeksi, että en ole kirjoittanut kuulumisiani. Olen vain ollut. En ole kyennyt tekemään mitään. Minulla ei ole enää ystäviä joita tapaisin, minulla ei ole enää mitään. Minua ei oteta ostastolle. Tuntuu että kaikki loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tiivistys
Stella
Take every chance, drop every fear. Syömishäiriöni, masennukseni, menneisyyteni ja tulevaisuuteni. Ai niin, tulevaisuus? Pelottaako? Kyllä.
Tarkastele profiilia
Blogiarkisto
►
2014
(1)
►
toukokuuta
(1)
►
2013
(4)
►
joulukuuta
(1)
►
lokakuuta
(1)
►
heinäkuuta
(2)
►
2012
(9)
►
joulukuuta
(1)
►
marraskuuta
(1)
►
kesäkuuta
(1)
►
toukokuuta
(1)
►
huhtikuuta
(1)
►
maaliskuuta
(1)
►
helmikuuta
(1)
►
tammikuuta
(2)
►
2011
(30)
►
joulukuuta
(2)
►
marraskuuta
(1)
►
lokakuuta
(2)
►
elokuuta
(3)
►
heinäkuuta
(2)
►
kesäkuuta
(1)
►
toukokuuta
(2)
►
huhtikuuta
(2)
►
maaliskuuta
(4)
►
helmikuuta
(6)
►
tammikuuta
(5)
▼
2010
(83)
►
joulukuuta
(6)
►
marraskuuta
(6)
►
lokakuuta
(8)
►
syyskuuta
(8)
►
elokuuta
(4)
►
heinäkuuta
(9)
►
kesäkuuta
(7)
►
toukokuuta
(13)
►
huhtikuuta
(7)
►
maaliskuuta
(2)
▼
helmikuuta
(8)
Anteeksi, että en ole kirjoittanut kuulumisiani. O...
äiti epäileee, että minulla on skitsofrenia. Näin ...
rytmihäiriöitä. ja lähettivät kotiin, olisivat ede...
oksettaa, tärisen, pää särkee aivan helvetisti ja ...
hei. poltin äsken käsivarteni lampulla. se tuntui ...
Sanoin jo T lle, että itsemurhafantasiat ovat ihan...
Olisi niin helppo kuolla. Unilääkkeitä löytyy pilv...
taas on ollut aivan kamalaa. Luulen, että romahdan...
►
tammikuuta
(5)
►
2009
(10)
►
marraskuuta
(3)
►
lokakuuta
(7)
Lukijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti