Anteeksi, että en ole kirjoittanut kuulumisiani. Olen vain ollut. En ole kyennyt tekemään mitään. Minulla ei ole enää ystäviä joita tapaisin, minulla ei ole enää mitään. Minua ei oteta ostastolle. Tuntuu että kaikki loppuu.

äiti epäileee, että minulla on skitsofrenia. Näin eilen illalla niin voimakkaita harhoja, että heräsin aamulla kirja kainalostani, otin sen yöllä turvakseni jos harhat käyvät päälle. Puhuin harhoilleni ja ne vittuilivat takaisin liikkumalla enemmän. Se säikähti, mä säikähdin. En ole koskaan ajatellutkaan että minulla olisi skitsofrenia. Eikä varmaan olekaan, mutta äitini, erikoissairaanhoitaja, arvelee nyt näin. Ehkä puhun tästä psykalleni ensi viikolla...

rytmihäiriöitä. ja lähettivät kotiin, olisivat edes pelastaneet minut itseltäni.

oksettaa, tärisen, pää särkee aivan helvetisti ja huimaa. oireet pahenevat kokoajan joten nyt menen.

hei. poltin äsken käsivarteni lampulla. se tuntui ihanalle, tunsin miten kipu kasvoi ja kasvoi ja sitten se kaatui. loppui, käsi halvaantui. ihana tunne. väsyttää niin, haluaisin nukkua, mutta olen kuplassani. en saa nukuttua. makaan tai istun silmät auki sängyssä ja katson eteeni. nyt hain lohtua tästä, tietokoneesta. ei auta. tänä yönä aion nukkua, ei kiinnosta miten ja millä tavalla kunhan saan suljettua silmäni edes muutamaksi tunniksi. olen aivan hajalla, en ymmärrä psykiatrien mieliä. en voi vastata heille jos en itsekään tiedä enää mitään. sattuu, mahaan sattuu ja päähän sattuu. rintaan sattuu. mahassa myllertää kuin sielä olisi perhosia miljoonia. tänään aion nukkua.

Sanoin jo T lle, että itsemurhafantasiat ovat ihanaa pakoa arjesta. Niiden avulla pystyn hieman purkamaan itseäni. Muutaman kerran olen havahtunut sängyltäni kaikki lääkepakkaukset edessäni. Istuin vain ja tuijotin niitä, olin silti aivan tietoisesti hakenut ne eteeni.

Katsoin tänään Victoria's Secretin alusvaatenäytöstä. Ihania tyttöjä, jotkut niin siroja ja jotku sairaanloisen siroja. Miten heidän lantionsa korostui muutenkin niin hoikasta varresta. Ja jalat, ihana jalat, niin pieniä ja pitkiä jalkoja. Ei merkkiäkään siitä, että reiden hankaisivat yhteen. Ihania rintalastoja, käsivarsia, solisluita ja kauloja. Kauniita.

Olisi niin helppo kuolla. Unilääkkeitä löytyy pilvin pimein, kun niin monta kertaa on niitä vaihdettu. Aina melkein kokonaiset laatikot on jäänyt mulle. Joku tietää, joku ei, miten houkuttelevaa olisi kiskoa kaikki nuo lääkkeet jotka lymyilevät lipastoni laatikossa. Oikean reunan ylimmässä vetolaatikossa. Ahdistuslääkkeitäkin on n 200 kpl, mutta niistä tuskin tapahtuisi mitään. Voinhan tietenkin vetää kaikki lääkkeet mitä löydän. Se olisi niin helppoa. Äitikään ei enää käy katsomassa minua. Kun olen omissa oloissani, hän ei häiritse. Kukaan ei häiritse.

taas on ollut aivan kamalaa. Luulen, että romahdan taas pian. En jaksa tehdä mitään, makaan vain tai istun ja tuijotan. Tännekään en ole jaksanut kirjoittaa, en vain jaksa. Nytkään en keksi mitään järkevää sanottavaa. Olen aivan pöhnässä ja istun. Olen kuin kuplan sisällä joka eristää minut ulkomaailmasta. Olen taas kuplassa. Toivottavasti kuplani ei puhkea. Se olisi liian pelottavaa. haluan kuihtua kuplani sisään ja jäädä nukkumaan.