Tuska-depressioon sairastuminen on kuin siirtyminen maanpäällisestä elämästä vedenalaiseen. Paine on veden alla kova. Korvat paukkuvat. Keuhkot eivät saa happea. Ja niin jonkin ajan kuluessa kaikki elintoiminnot pysähtyvät, tai paremmin sanottuna: lähes pysähtyvät. Jommoinenkin olkipilli johtaa kauas pinnalle. Pysyt vaivalloisesti hengissä, ilma virtaa pillin läpi katkonaisesti, mutta virtaa sittenkin – ja juuri kun kuvittelet hapen loppuvan, pillistä tuhahtaa sen verran mädänhajuista ilmaa, että kykenet tuntemaan kivun.

en tiedä edes miten alottaa tämä selitys. jouduin eka teholle sitten suljetulle. olen vieläkin osastolla, pääsin nyt piipahtamaan netin ihmeellisessä maailmassa. tietävät kyllä mitä luen ja mihin kirjoitan.

otin aiemman postauksen jälkeen lisää unilääkkeitä muutamassa erässä ja sain pidtttyä ne sisälläi niin pitkään kun muistan. ambulansi mieehet olivat kyllä kuulemma sitten sairaalassa kertoneet että olin oksentanut viereeni osittain sulaneita nappuloita. sen lisäksi eteisen lattialla oli verta, terä ja talouspaperia. vasemmassa ranteessa neljä syvää viiltohaavaa, suonten lisäksi jänteitä poikki kahdesta kohdasta, oikessa kädessä yksi syvempi ja toinen hieman pinnallisempi viilto. oli kuulemma tällä kertaa niin vakava itsemurhayritys, että pakko ottaa teho-osastolta suoraan osastolle.
teho-osastolla olin n hieman alle viikon kai ja sitten siirrettiin normi osastolle. tikkejä oli ranteissa aika valtavasti monessa kerroksessa. vasemmassa kädessä on nyt jännevamma ja sitä kuulemma hoidetaan vielä. olen sitä kerrn käynyt näyttämässä osastolla olo aikanani jollekkin spesialistille.
tikeistä puhumattakaan, kaikkien vatsahuuhtelujen ja herättyäni monta kertaa oksennettuani kurkkuni oli kuin tulessa. mahassa tuntui kuin siellä olisi olut sirkkeli ja kurkku sille kuin sitäolissi snana kaksimieliisydestä huolimatta rassattu joallin... tiedän itse aiheutettua joten ei saa marista, en marisekaan, krron vain. ruoat tuli heti mahaan päästyään ulos ja olin tiputuksessa viikon pari, kunnes vellit alkoi pysyä sisällä. en ole kylläkään syönyt, olen ollut tiputuksen loppumisesta asti letkuruokinnassa. se pitäisi nyt lopettaa ja alkaa syödä kuulemma.. en tiedä ei ole kiinnostusta...
täälläkin olenain maannut, tavannut lääkäroä ja psykiatria ja omahoitajaani. en ole olllut muiden seurassa paljon yhtään. kolme kertaa olen käynyt varsinaiaen sairaalan puolella täältä ja tietysti sen kerran spesialistin luona.

en jaksa kirjoittaa enempää nyt. jaksakaa kaikki hyvin