Tuotan joillekin pettymyksen kertomalla, että nyt yritetään ja liian kovasti yritetäänkin.
Jotkut ovat kai iloisia puolestani.
Minä en ole vielä iloinen, mutta yritän nyt kuitenkin.

Syön nyt suunnitelmien mukaisesti, yritän ainakin kovasti. Olen kyllä luistanut liian monesta ateriasta ja se on muiden mielestä kostautunut, minun mielestä se on vain hyvä juttu.

En ole viillellyt, vaikka mieli tekisi, kun tunnen miten paljon energiaa kehossani virtaa. Tämä on niin outo tunne, kun ei ole pitkään aikaan tuntenut muuta kuin tärinää, kylmyyttä ja väsymystä. Sanomattakaan siitä ihanasta painottomasta olosta mikä silloin tuntui tuhansien kilojen painolle. Miettikää vaan mille minusta nyt tuntuu.

Olen vetänyt jokapäiväiset lääkkeeni ja siksi tiedän, että hieman parempi oloni johtuu myös niistä.

Älkää kysykö, en tiedä mistä tämä kumpuaa, tämä muka yrittäminen. Mutta kokeillaan nyt sitten.

miksen mä vieläkään osaa sanoa, että tarvitsen apua?
näkeehän sen päällekkin päin, mutta sitten kun kaikki leviää käsiin kahden minuutin kuluttua, niin en osaa pyytää apua. taas se nähtiin.