laahustin pitkin seiniä, kun mun voimat ei riittänyt kävelemään omin jaloin. sydän hakkasi kaikella voimallaan rintakehääni vasten, pumppasi vertani paniikissa ympäriinsä. tarvitsin kaiteen tukea että sain edes pääni työnnettyä hartioiden avulla suoraksi. samalla sekunnilla hoitajani tuli käytävälle ja käveli rivakasti luokseni, otti lujasti kiinni kipeistä, paikatuista ja sidotuista käsistäni ja painoi minut istumaan lattialle. Käskytti vihaisesti istumaan paikallani ja haki rullatuolin. Manasi itsekseen, kun luuli että olin muissa maailmoissa, että sä et saa liikkua yhtään, mitä säkin luulit tekeväs lähdit kävelemään. Olinhan mä muissa maailmoissa, mietin vain, että hei luuserit kävelin juuri ainakin kolme kertaa tämän käytävän päästä päähän ja huomasitte sen vasta nyt! sitten se nosti mut siihen rullatuoliin, yritin automaattisesti nousta seisomaan, vihaan niin rullatuoleja. siinä vaiheessa mulla pimeni ja pahasti.

olin kuulemma pyörtynyt pahemman kerran. Kaaduin taaksepäin ja löin pääni rullatuolin käsinojaan. Niin, se ei ole kovin vaarallisen oloinen näin muuten, mutta kyllä se mun kalloa kuori. Sain siitä aikamoisen aivotärähdyksen, kun ensin pääni tärähti siihen ja sitten vielä lattialle. aivot heittivät härän pyllyä pääkoppani sisällä. Jouduin teholle koska lakkasin hengittämästä kun koko kroppa meni sekaisin siitä iskujen määrästä ja heti tapahtumien jälkeen epäiltiin kallonmurtumaa.
Heräsin ja mulla oli letkuja joka paikassa. Ja siinä jonkin aikaa maailmaa ihmeteltyäni tajusin että mun vieressä on pöytä jolla on lappunen ja hetken haparoinnin ja äherryksen jälkeen se oli mun kädessä. zuumailin hetken ja näin utuisesti että siihen oli kirjoitettu "T: iskä". Parane pian- lappu isältä jota en halua? menisi sekin pois, miksi sitä kiinnostaa nyt vasta kun olen kuolemaisillani. kun kroppani vetää viimeisiään niin nyt vasta sen "huoli" heräsi. Oikeastaan en edes jaksa miettiä sitä miestä, en halua vaivata sillä päätäni. Alkaa oikein suuttuttaa kun mietin sitä.

olen niin loppu, en jaksa. onnellisuuden tunne jota joskus tunsin johtui siitä, että olin niin kovin ihanan laiha. koin ihania positiivisia tuloksia päivittäin vaa'an edessä. miksei mun paino enää putoa? tunnen oloni  niin epämukavaksi ja mun on kamalaa olla. letku painaa kurkussa enkä mitään saa tehdä. tiedän, itse olen tähän vankilaan joutunut olemalla liian heikko.

eivät ne mulle suutu...